Villasukkajoogaa ja ruskeaa rasvaa
Sateisena ja koleana kesäpäivänä nappaan kirjastosta mukaani Scott Carneyn kirjan Kaikki mikä ei tapa. Kirjan kiehtova nimi ja houkutteleva kansi suorastaan vaativat minut lainaaman ja lukemaan kirjan! Valintani onkin mitä mainioin. Scott Carney kertoo kirjassaan Wim Hof -metodin harjoittelusta, eli siitä, kuinka itsensä voi karaista terveeksi. Wim Hof -metodi perustuu kylmänsietokyvyn harjoittamiseen ja muihin fyysisiin harjoituksiin, kuten erilaisiin hengitystekniikoihin. Kirjassa kylvetään jääkylmässä vedessä ja kiivetään vuorelle pukeutuneena olosuhteisiin nähden hyvin vähäiseen vaatetukseen. Kirjassa kerrotaan myös uskomattomia tarinoita siitä, miten Wim Hof -metodi voi auttaa vaikeista sairauksista kärsiviä, ja kohentaa yleensäkin terveyttä.
Seikkailunnälkäinen sieluni tarrautuu innoissaan kirjaan, jossa luvataan vuorikiipeilyä puolialastomana. Pian kirja imaiseekin minut mukaansa, ja jo sen puolessa välissä olen varma, että alan harjoittaa kylmänkestokykyäni heti kun mahdollista. Kohta olisi minunkin kehoni varusteltu terveellisellä ruskealla rasvalla! Pian pulahtelisin avantoon harva se päivä ja kokisin talviuinnin ihmeelliset terveysvaikutukset! Eletään loppukesää, joten on mitä parhain ajankohta aloittaa talviuinti. Uintia yksinkertaisesti jatketaan syksyyn ja siitä talveen. Täydellistä!
Seuraavana päivänä hytisen uikkareissa merenrannalla. Tuulee kovaa ja aallokko on melkoinen. Mutta mereen on mentävä. Pusken aaltojen läpi ja pulahdan veteen. Kastauduttuani kaulaa myöten palaan kuitenkin pikaisesti rantaan ja luikin häntä koipien välissä kotiin. Mikä kamalinta, siihen jää lähestulkoon urheasti alkanut talviuintini. Siihen jää minun osaltani Wim Hof -metodi. Olen ehtinyt jo liittyä Facebook-ryhmään, jossa metodin kokeilijat jakavat kuvia jääkylvyistään. Lopetettuani talviuintiurani yhteen elokuiseen pulahdukseen, poistun ryhmästä vähin äänin. En yhtään epäile metodin tehokkuutta, mutta mietin silti, moniko kylmästä innostunut on kuollut hypotermiaan harjoitellessaan, tai saanut keuhkokuumeen? Nämä uhkakuvat eivät toteutuneet ainakaan sen talviuimarin kohdalla, joka lopetti talviuinnin jo hyvissä ajoin ennen talvea.
Joitain vuosia sitten kävin lähes säännöllisesti avantouimassa. Avannon jälkeinen olo oli aina mahtava. Iho kihelmöi ja kehon valtasi lämmin tunne. Viimeisellä kerralla uidessani en tosin kokenut tuota hyvää oloa, vaan sen sijaan hytinän, joka ei ottanut loppuakseen koko päivänä, vaikken ollut vedessä kuin sekunteja. Sen jälkeen ei tehnyt mieli mennä kylmään veteen. Lankomies kertoi käyneensä opiskeluaikoina kylmässä suihkussa aina ennen kokeita. Kylmän veden aikaansaama adrenaliiniryöppy auttoi häntä muistamaan opiskellut asiat paremmin. Uskallatko kokeilla?
Sydäntalvi pakkasineen kasvattanee suomalaisille ainakin vähän ruskeaa rasvaa, jopa ilman avantouintia, kunhan vain vaivautuu ulkoilemaan säännöllisesti. Meidän perheelle tarjoutuu talvisin erinomainen mahdollisuus palella, sillä lämmitysjärjestelmämme ei pidä kylmästä. Varsinkin kovimmilla pakkasilla systeemi sanoo sopimuksensa irti, ja pitää mykkäkoulua lämmityshuoneen nurkassa. Kun isoa taloa lämmitetään hartiavoimin, homma käy kokopäivätyöstä. Klapeja saa kantaa sylikaupalla, ja silti palelee. Lempipaikkani on tuolloin leivinuunin edessä. Kaltaiselleni vilukissalle palelu on kärsimystä. Mutta hei, muistetaan kuitenkin se ruskea rasva!
Päätän pärjätä viileässä kodissamme palelusta huolimatta. Lämmitän saunan, jonka jälkeen puen ylleni kolme kerrosta vaatetta ja laitan päähäni pipon. Iltaisin joogaan villasukat jalassa ja juon valtavan mukillisen teetä. Muistelen Lontoon vuosiani, jolloin talvisin paleli aina. Kylmällä ja kostealla sateiden saarella talvet tuntuivat hyisemmiltä kuin Suomessa koskaan. Eräänkin vuokrakämpän ikkunassa oli reikä, ja vieläpä yksilasisessa ikkunassa - ei kaksi- tai kolminkertaisessa niin kuin Suomessa. Reikä oli tapana peittää vetämällä verhot ikkunan eteen. Sängyssäni oli kolme peittoa ja kuumavesipullo, joita ilman en olisi Englannin talvista selvinnyt. Lontoossa opin myös juomaan kuumaa vettä. Minua paleli jatkuvasti, mutta kuuma juoma piti lämpimänä. Aina ei viitsi juoda teetä tai kahvia, mutta kuuman veden juonti on tapa, joka on kulkenut mukanani jo pitkään. Nam!
Otan päälleni useamman peiton myös Suomessa, kun pakkanen laskee -20c tietämille, ja lämmitysjärjestelmämme, hänen kunnianarvoisa korkeutensa, ei suostu taaskaan toimimaan. Kova pakkanen saa poloisen jälleen sekoamaan. Tämä ei luonnollisesti ole kovin kätevää juuri silloin, kun lämmitystä tarvitaan eniten. Klapimaratonin lisäksi siirtelemme kannettavia lämmittimiä niihin huoneisiin joissa kulloinkin oleilemme. Elelemme kuin entisaikoijen maalaistaloissa, joissa vain osaa huoneista pidetään lämpiminä. Ehkäpä näillä energianhinnoilla sitä harrastaa joku muukin.
Yöllä herään siihen että minua palelee. Jopa päätäni palelee. Nyt ymmärrän miksi ennen vanhaan on pidetty päässä unihattuja. Talojen on täytynyt olla todella kylmiä. Minäkin kaipaan nyt unihattua! Miten kummassa Suomessa on pärjätty ammoisina aikoina? Voi vain kuvitella sitä palelun määrää! Ruskea rasva on ollut takuulla huipussaan. Yön viettäminen arktisessa makuuhuoneessa saa pienen ihmisen tuntemaan syvää kiitollisuutta kun lämmitysjärjestelmä alkaa taas toimia. Ilmeisesti pakkanen on lauhtunut seuraavaan päivään mennessä sen verran, että arvon lämpöpumppu suvaitsee taas lämmittää.
Mikäli kylmäaltistus kiinnostaa, kannattaa ihmeessä kokeilla. Ruskea rasva on kylmässä aktivoituvaa kudosta, joka paitsi tuottaa tehokkaasti lämpöä, myös kuluttaa aktivoituessaan aktiivisesti rasvaa ja sokeria. Ihmisillä, joilla oli ruskeaa rasvaa, on myös todettu vähemmän diabetesta ja sydän- ja verisuonitauteja. Erityisesti ylipainoisilla ruskean rasvan aktiivisuudesta on hyötyä. Aktivoimalla ruskeaa rasvaa voidaan tukea painonhallintaa ja lievittää rasva- ja sokeriaineenvaihdunnan häiriöitä. Tiesitkö, että ruskeaa rasvaa on eniten ulkona työtä tekevillä, sekä vastasyntyneillä vauvoilla? Sekä hyvin mahdollisesti Pohjois-Suomessa asuvilla henkilöillä, joiden kodin lämmitys reistailee.
Photo: Alex Padurariu (Unsplash)
