Tunnetaitoja ja raivokävelyä

Anna minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joihin en voi vaikuttaa ja rohkeutta muuttaa ne joihin voin, ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan.

Tyyneysrukouksessa kiteytyy tärkeä mielenrauhan elementti - hyväksyminen. Hyväksyminen liittyy läheisesti kykyyn elää elämäänsä tyytyväisenä. Asioita, joita joudumme hyväksymään ovat esimerkiksi itsemme ja omat tunteemme, sekä todellisuus jossa elämme. Joskus ollaksemme tyytyväisiä, meidän on vain tyydyttävä joihinkin asioihin.

Millainen on ihminen joka ei hyväksy mitään? Eikö maailma täytä kyynisen standardeja? Onko hänellä selkeä käsitys siitä, miten asioiden tulisi olla? Maailman meno ja muut ihmiset eivät vain millään vastaa niille asetettuja kriteerejä. Niinpä tyytymätön ottaa elämäntehtäväkseen antaa kielteistä palautetta, motkottaa ja jupista kun asiat eivät mene hänen mielensä mukaan. Tyytymätön ilmaisee jatkuvan turhautumisensa huokailulla ja silmien pyörittelyllä. Kun ei kelpaa niin ei kelpaa! Tällaisen asenteen omaava kuvittelee olevansa valmis ja tietävänsä kaiken paremmin. Näin ei voi voittaa, sillä maailmahan on ja tulee olemaan varsin epätäydellinen paikka. 

HAAVAIDENTITEETTI

Tyytymättömän ihmisen luonteenpiirteelle on nimikin: haavaidentiteetti. Tällainen identiteetti johtuu menneisyyden, ehkä jopa lapsuuden, ikävistä kokemuksista, jotka toistuessaan muodostuvat osaksi kärsijän identiteettiä. Valituksellaan kyseinen ihminen pyrkii tulemaan kuulluksi ja saamaan eheytystä kokemuksilleen. Lapsuuden ja menneisyyden haavoja on kuitenkin vaikea korjata. Jos jatkuva negatiivinen energia kuormittaa läheisiä, silloin asia on syytä ottaa puheeksi rakentavassa hengessä. Kannattaa muistaa, että kyynisyyden ja kielteisyyden vastakohta on uteliaisuus. 

LIIPASINHERKKYYTTÄ

Triggeröitymisellä tarkoitetaan syvälle iskostunutta tapaa reagoida johonkin asiaan. Toisin sanoen jokin tapahtuma herättää voimakkaan tunteen aiemman samanlaisen tapahtuman perusteella. Tunteen pohjalta ihminen voi käyttäytyä tietyssä tilanteessa samalla tavalla, kuin aiemmin vastaavassa tilanteessa. Oman triggeröitymisen tiedostaminen voi kuitenkin estää toiminnan. On siis hyvä olla tietoinen asioista jotka “kolahtavat” ja pohtia miksi näin on. Tietoisuustaidot voivat auttaa: tietoisuus omista tunteista ja reaktioista. Jonkin asian triggeröidessä tiettyä hermoa, kokeile seuraavaa: sulje silmät. Hengitä rauhassa ja laske kymmeneen hengittäessäsi rauhassa sisään ja ulos. Tunnustele hetki miltä sisään ja ulos virtaava ilma tuntuu. Pystytkö pysäyttämään tilanteen ja pitämään kontrollin itselläsi?

Menikö tunteisiin? Kysymys voi kuulostaa provosoivalta. Tämä kysymys saattaa jo itsessään ärsyttää, mutta pohjimmiltaan monessa harmistuttavassa asiassa on kyse juuri tästä: jonkin asian painaessa sisäistä liipasinta, asia nimenomaan aiheuttaa jonkin tunnereaktion. Se menee siis tunteisiin! Mutta kelläpä eivät asiat joskus menisi tunteisiin. Voiko kukaan olla niin tasapainoinen, ettei triggeröityisi yhtään mistään? Erilaiset asiat voivat laukaista automatisoituneita reaktioita. Tilanteen aiheuttamat ahdistavat ajatukset voivat johtaa haitalliseen toimintaan. Esimerkiksi huonot uutiset tai stressaavat tilanteet voivat saada yhden tiuskimaan muille, toisen tunnesyömään ja kolmannen jäätymään totaalisesti kykenemättä toimimaan lainkaan.

Mietin mitkä asiat triggeröivät minua. Varmasti aika monikin asia. Niistä avautumisella voisi olla viihdearvoa, mutta todettakoon vain, että triggeröivät asiat liittynevät heikkouksiini, aiempiin kokemuksiini ja vajavaisuuksiini. Liipasimen napsahtaessa yritän kuitenkin pysyä tietoisena omasta tunnereaktiostani. Yritän muistaa, että asian aiheuttama tunne ja ajatus eivät automaattisesti johda tekemiseen, vaan valitsen itse kuinka toimin. On muistettava, että triggeröitynyt ihminen toimii usein autopilotilla. Impulssin herätessä ja epämukavan tunteen noustessa pintaan kannattaa pysähtyä hetkeksi. Kun tiedostaa omat ajatus- ja toimintamallit voi olla jo tyytyväinen, sillä nyt ollaan jo askeleen lähempänä haitallisen kierteen katkaisua! Voiko jotain tehdä estääkseen toisen henkilön triggeröitymisen? Emme välttämättä tunne toisten taustoja ja tiedä heidän kokemuksiaan. Emme tiedä millaisia taisteluja he ovat joutuneet käymään läpi. Siksi emme välttämättä tiedä miksi jokin asia tai tilanne voi tuntua toisesta yllättävänkin pahalta.

MARS RAIVOKÄVELYLLE!

Yhtenä iltana oloni oli tympeä ja tyytymätön. Välttääkseni läheisille tiuskimisen, päätin suunnata negatiivisen energiani johonkin muualle. Liikunta ja raitis ilta tekevät ihmeitä, joten suuntasin raivokävelylle tuulettamaan negatiivisuuden itsestäni. Raivokävelyn lisäksi harrastan mielenterveysjuoksua, ja tuleepa aina toisinaan myös hiihdettyä puolihullun perinteinen kilpaviitonen. On pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että lenkiltä palaa kotiin mukavampi kaveri kuin kuin lenkille lähtenyt kuumakalle. Tuona iltana raivokävellessäni askeeleni kuljettivat minut kotikyläni satamaan. Yhtäkkiä aloin kuulla kummia ääniä. Näin edessäni neljän hengen porukan. Yksi ryhmän jäsenistä huusi ja kiroili. Tunnelma oli vähän turhankin tiivis. Näytti siltä niin kuin tilanne saattaisi kehkeytyä väkivaltaiseksi. Sydämeni alkoi pamppailla, tunsin kuinka adrenaliini virtasi suoniini. Miten minä toimisin? Lähtisinkö takaisin samaan suuntaan, josta olin tullut, vai keräisinkö rohkeuteni ja lähtisin selvittämään riehujien välejä, ainoina aseinani Prisman alennusmyynnistä ostetut kävelysauvat?

Päätin toimia. Rohkeaa vai tyhmänrohkeaa? Ei sillä väliä, sillä olin jo menossa! Kävelin kiihtyvään tahtiin kohti riehuvaa porukkaa, kun yhtäkkiä kuulin toisen äänen: “Sehän meni hyvin!” Ääni oli reipas ja tyytyväinen. Samassa huomasin paljon muutakin. Valaistuksen. Keltatakkiset miehet. Videokamerat. Olin lähestulkoon rynnännyt keskelle televisiosarjan kuvauksia! Silloin muistinkin nähneeni lehdessä ilmoituksen, jossa kerrottiin, että lähistöllä kuvataan televisiosarjaa. Onni onnettomuudessa, että hoksasin viime hetkessä mistä on kyse, eikä raivostunut sauvakävelijä pilannut ties monennettako ottoa. Ainakin sain lenkilleni muuta ajateltavaa, sekä kunnon naurut! Mikä onni, etten lähtenyt karkuun. Muuten luulisin vieläkin, että kyse oli oikeasta tappelusta, jota minä pelkuri pakenin!

Suuremmassa mittakaavassa negatiivisuudesta puhuttaessa voidaan puhua negatiivisuusharhasta. Huonot uutiset ovat myyneet aina. Niiden sensaatiomaisuus houkuttelee lukijoita helpommin kuin hyvät ja mukavat uutiset. Nykyteknologian sosiaalinen ulottuvuus kasvattaa negistelyä exponentiaalisesti. Kaikessa hiljaisuudessa tapahtuu hyviä asioita ja kehitystä positiiviseen, mutta usein nimenomaan kaikessa hiljaisuudessa. Suurin älämölö pyörii kielteisten asioiden ja äänekkäimpien äänitorvien ympärillä. Negatiivisuusharha saa asiat näyttämään siltä, että asiat kehittyvät kielteisesti ja enimmäkseen tapahtuu ikäviä asioita. Kannattaa kuitenkin lukea myös rivien välistä ja uskaltaa kurkistaa tumman ja painavan kielteisyyden verhon taakse, jottei negatiivisuudesta tule itselle vallitseva mielentila. 

KOKEILE VALITUSVARTTIA?

Eläköitynyt ystäväni kertoi minulle valitusvartista. Ikätovereita nähdessään kullakin on lupa puhua omista vaivoista enintään viisitoista minuuttia, jonka jälkeen siirrytään muihin aiheisiin. Valitusvartti voisi toimia hyvin muillakin kuin vain eläkeläisillä.  Valitammehan me nuoremmatkin. Nähdessäni toista ystävääni pitkästä aikaa huomaan kuinka me, nelikymppiset naiset, jauhamme heti alkajaisiksi kaiken omista vaivoistamme. Menemme yhdessä kahvilaan, ja naurussa on pidättämistä kun viereiseen pöytään istahtaa virkeä mummu, joka kertoo kuuluvalla äänellä näkyvästi teipatusta nitrolaastaristaan. Vaivat ja valitus eivät taida olla syntymävuodesta kiinni. 

Näinhän se menee. Kerron kuitenkin, miksi valitusvartti on huippuhyvä homma! On tärkeää saada avautua toiselle ihmiselle sydämellä olevista asioista. Olipa kyseessä sitten rinnassa komeileva nitrolaastari, särkynyt sydän tai hiirikäsi. Vaiva voi helpottaa vähäsen jo siitä kertomisen myötä. 

Suuntaa huomiosi negatiivisesta positiiviseen, katkeruudesta kiitollisuuteen ja kyynisyydestä uteliaisuuteen. Murheista voi luopua valitusvartin muodossa. 

Photo: Andre Hunter (Unsplash)