Remonttiralli

Aika lailla vuosi sitten sai alkunsa tapahtumien ketju, jota voitaneen kutsua vaikkapa remonttiralliksi. Tämä elämämme ajanjakso, joka on vielä vahvasti käynnissä, on sisältänyt yllätyksiä, pähkäilyä ja sumplimista. Arkemme on mullistunut. Kävi nimittäin niin, että kotiamme on kohdannut jopa kaksi erillistä vesivahinkoa, ja niitä on seurannut ensin keittiöremontti, ja sen jälkeen kylpyhuoneremontti. Sanottakoon, ettei kyse ole ollut siitä, että haluaisimme vain kaunistaa kotia, sillä molemmissa tapauksissa olemme olleet pakkoraossa, jossa suurperheellä ei ole ollut vaihtoehtoa sanoa remontille ei.

Marraskuussa 2023 erinäisten tapahtumien seurauksena alkoi keittiömme lattia kastua. Yritin ensin työntää tummenevan lattiapaneelin mappiin Ö - eli huolehtisin asiasta sitten joskus. Siinä vaiheessa kun sukat alkoivat kastua veden pursutessa lattiapaneelien välistä, oli asiaa enää vaikea jättää huomioimatta. Paniikki hiipi mieleen. Miten tämä korjattaisiin ja kuka tämän kaiken maksaisi? Seurasi erinäisiä vakuutusselvityksiä ja märkien paneelien repimistä lattiasta. Kun lattia oli auki aina betoniin saakka, ei lattialla möyrivä vauva tuntunut sen kanssa hyvältä yhdistelmältä. Aukkoa peiteltiin matoilla ja ihmeteltiin yhdessä kylässä kävijöiden kanssa.

Yksi asia, joka meidän piti remontin alkaessa päättää oli se, jäisimmekö remontin ajaksi kotiimme. Sillä pitäisihän keittiöstä siirtää esimerkiksi hella, jääkaapit, tiskikone sekä tietysti kaikki astiat ja ruoat. Selvittelin mahdollisuuksia muuttaa hetkeksi toisaalle. Vaikkapa johonkin lähistölle pienempään asuntoon tai kodinomaiseen huoneistohotelliin. Vakuutusyhtiökin lupasi osallistua kustannuksiin. Aluksi hyvältä idealta vaikuttanut ratkaisu ei kuitenkaan ollut mikään läpihuutojuttu. Lähistöltä löytyikin pieni kalustamaton asunto. Ehkä kuitenkin liian pieni viiden hengen tarpeisiin, eikä suoranainen muutto kalusteineen päivineen houkutellut. Kalustetut huoneistohotellit sen sijaan olivat kymmenien kilometrien päässä pienestä kylästämme. Yhtä kaukana olisivat koulut ja työt - arki menisi yhdeksi säätämiseksi.

Emme siis muuttaneet. Muuttotunnelmaa oli kuitenkin ilmassa riittämiin siirtäessämme ruokia ja astioita remontin tieltä alakerran vaatehuoneeseen. Astianpesukoneen ollessa väliaikaisesti kodinhoitohuoneessa, kertyi matkaa koneelta astiakaapille pari huoneen verran. Silkkaa hyötyliikuntaa se toki oli. Koska talossamme riitti tilaa, pystyimme kuitenkin melko vaivattomasti siirtämään keittiön huoneesta toiseen. Olin kiitollinen jokaisesta talomme neliöstä. Hella ja jääkaapit siirrettiin olohuoneeseen. Kaikkine kummallisuuksineenkin ratkaisu oli kohtalaisen toimiva, eikä meidän tarvinnut lähteä pois kotoamme.

Jossain vaiheessa kevättä keittiö lopulta valmistui. Keittiön ja eteisen lattia, niiden välinen kastunut seinä, keittiön tasot, välitila sekä liesituuletin uusittiin. Heitin remonttireiskallemme läppää kylppäriremontista. Ja eihän siihen monta viikkoa mennyt kun vesi alkoi kirjaimellisesti tulla kylppärin seinän läpi kodinhoitohuoneeseen. Ei muuta kun vakuutusyhtiön henkilö paikalle tutkimaan asiaa tarkemmin. Tiesimme, että kylppäri oli remontin tarpeessa, mutta emme kuitenkaan osanneet odottaa tutkimusten tulosta. Kylpyhuoneessamme oli “mittava vesivahinko”.

Oli vielä kesä. Tuskailimme ja suunnittelimme miten toimisimme. Tekisimmekö remontin itse vai tekisikö sen joku muu? Aivan halpa homma ei ollut kyseessä, sillä uusiksi menisi yhteensä neljä huonetta: kylpyhuone, sauna, WC ja kodinhoitohuone. Lopulta aloimme kilpailuttaa remonttia. Valitsimme urakalle tekijän neljän remonttifirman joukosta. Kaikenlaisten viivästysten vuoksi remontti pääsi lopulta alkamaan syyskuussa. Remontteja on viivästyttänyt kuivaus. Koska kyseessä on molemmissa tapauksissa ollut vesivahinko, ovat remontit alkaneet purkamisella, ja sitä seuranneella lattian kuivauksella. Hommat ovat siis tavallaan seisoneet, kun kuivurit ovat huristaneet viikkojen ajan lattioitamme kuivaksi.

Piti taas pohtia ratkaisuja. Nyt ei pitäisi siirtää keittiötä, vaan pesuhuone. Mietimme suihkukopin asennusta pieneen vaatehuoneeseen. Lopulta päätimme kylpeä hetken aikaa pihasaunassamme. Olkoonkin sitten, että elämä olisi askeettista, ainakaan ei tarvitsisi teettää ylimääräisiä hommia väliaikaisen suihkukaapin asennuksen vuoksi. Enpä tuolloin arvannut pihasaunovani vielä joulukuussa. Pienimmäisen saatoimme kylvettää muovisessa ammeessa vaikka vessan lattialla. Tämä oli helpotus. Ei ole tarvinnut kiikuttaa pikkuista kylmän pihan halki pesulle, vaan toimituksen on saattanut hoitaa sisätiloissa.

Takapihamme väistökylppäri

Aluksi ratkaisu tuntui oikein hyvältä. Ylimääräistä vaivaahan se vaati, mutta takapihan kylppäri toimi mallikkaasti. Alkusyksystä saatoimme käydä vain pikaisessa suihkussa, mutta säiden kylmetessä ei enää tehnyt mieli mennä kylmään ulkosaunaan ilman sen lämmitystä. Niinpä saunan lämmittämisestä on tullut joka iltainen rutiinimme. Kylpemiseen on syytä alkaa valmistautua vähintään pari tuntia ennen h-hetkeä. Veden, jopa lämpimän sellaisen, olemme johtaneet saunaan autotallista letkulla. Ihan toimiva ratkaistu siihen saakka kun pakkanen jäädyttää letkun.

Välillä olemme toki hyödyntäneet muitakin ratkaisuja. Olen kylpenyt työpaikalla, kuntosalilla, sekä vanhempieni ja ystävien luona. Pesuhuonepakolaisista on tullut lähipiirillemme tuttu käsite. Perheemme pojat ovat välillä venyttäneet pesulla käyntiä. Heille ei kelpaa lämmin suihku kylmässä saunassa, vaan myös saunan täytyy olla lämmin. Yllättäviä tilanteita on tarjoillut muun muassa jäätynyt letku. Pesuveden saa onneksi kätevästi sulatettua sankoon lumesta, jäästä ja kuumasta vedestä. Saunan kiukaan yhteydessä on kuumavesisäiliö, josta saa tarvittaessa kuuman veden. Kaikki tämä saa myös pohtimaan veden käyttöä. Kyllä aikuinen ihminen itsensä saa pestyä melko tehokkaasti yhdellä sankollisella vettä.

Sauna lämpiää. Hämärässä pihasaunassa on tunnelmaa.

Pihasaunassa vietettyjen pesuhetkien aikana olen tullut aika varmaksi siitä, että saunassamme kummittelee. Tai ehkä saunatonttu on paikkaan ja vuodenaikaan nähden ilmeisempi vaihtoehto. Sen verran paljon on selittämättömiä ääniä ja asioita tullut saunassa koettua. Esimerkiksi yhtäkkiä hurjasti kiehumaan alkanut kuumavesisäiliö, joka on sylkäissyt kannen tuosta vaan lattialle. Kun kaikessa rauhassa loikoilee saunan lauteella, saattavat tuollaiset äkkinäiset äänet säikäyttää kokeneenkin saunojan.

On ilmeistä, että kokonaisuudessaan remonttiralli on hankaloittanut ja monimutkaistanut arkeamme. Niin ihanaa kun pihasaunan löylyissä onkin rentoutua, odotan innoissani sitä hetkeä, kun saan napsauttaa taas sähkökiukaan vaivattomasti päälle. Vaikka olen tottunut kantamaan polttopuita ja hipsimään kylpytakissa kylmän pihan poikki, en malta odottaa uuden kylppärimme valmistumista. Sillä siihen ei pitäisi mennä enää montaa viikkoa. Siinä missä joulusauna on yleensä saunottu “eksoottisesti” pihasaunassa, toivon, että tämä vuosi on poikkeus. Joulusauna omassa uudessa saunassa mahtaisi olla tämän joulun paras lahja.

Photos: Maria Burrow