Mitä hyötyä on uteliaisuudesta?

Photo: Dim Hou (Pixabay)

Curiosity killed the cat, kuuluu englanninkielinen sanonta. Uteliaisuus saattoi hyvinkin tappaa kissan, ja on totta, että tietynlainen uteliaisuus voi olla pahasta. Sellainen nimittäin, jonka motiivit ovat itsekkäät, ja utelija tavoittelee omaa etuaan toisten kustannuksella. Mikäli laskuista kuitenkin jätetään epäilyttävät urkkimiset, uteliaisuus luonteenpiirteenä tukee hyvinvointia ja on hyödyllinen! Uteliaisuus on kasvun asenteen oleellinen elementti. Uteliaisuus on kykyä tarkastella maailmaa kiinnostuneesti: voisinko oppia jotain uutta? Miten? Miksi? Milloin? Jos ihminen luopuu uteliaisuudesta, jotain tärkeää kuihtuu silloin pois. Kun ihminen on myönteisellä tavalla utelias, hän kasvaa ja kukoistaa.

Ajattele kyselyikäistä lasta, muutaman vuoden vanhaa pientä tutkijaa. Hän oppii kaiken kyselemällä ja havainnoimalla. Oikeastaan voimme aloittaa vielä varhaisemmasta lapsuudesta, sillä vaikka vauva ei vielä paljoa kysele, uteliaisuus uutta kohtaan on lapsen keino oppia. Lapsilla on hämmästyttävä kyky olla läsnä, pysyä uteliaana ja ihmetellä maailmaa. Näissä asioissa aikuisilla onkin paljon opittavaa lapsilta. Sana ‘miksi’ on usein yksi lasten tärkeistä sanoista, ja ihan syystä. Aikuisten vaikea tehtävä ja syviä pohdintoja aikaansaava haaste, on vastata aina vain uudestaan tähän yksinkertaiseen mutta samalla monimutkaiseen kysymykseen.

Uteliaisuuden perimmäinen, geeneissämme kulkeva tarkoitus on selviytyä vaarallisista tilanteista. Kysymällä on mahdollista selvittää, mitä joku toinen jo tietää. Lapselle luonteenomaista kiinnostusta ei saa latistaa, vaan kysymykset kannattaa ottaa tosissaan ja olla kiinnostunut lapsen kiinnostuksesta. Uteliaisuus ruokkii luovuutta, ja kun kysymykseen saa vastauksen uskaltaa kysyjä kysellä lisää vielä vastaisuudessakin. Uteliaisuus vaikuttaa myös hyvinvointiin: se tuottaa dopamiinia ja mielihyväkeskus aktivoituu. Uteliaisuus on vahvasti yhteydessä onnellisuuteen!

Osallistuin taannoin etäkokoukseen, jonka osallistujat eivät ennestään tunteneet toisiaan. Esittelykierroksella kaikkia pyydettiin sanomaan yksi itseä kuvaava adjektiivi. Moni osallistuja mainitsi tärkeäksi luonteenpiirteekseen uteliaisuuden, ja kaikessa hiljaisuudessa läiskäisin itselleni yläviitosen (toimenpiteen ajaksi suljin kamerayhteyden). Kyseessä oli selvästi ryhmä harvinaisen älykästä väkeä, jotka ymmärsivät uteliaisuuden valtavan merkityksen. Optimistinen uteliaisuus tarkoittaa asennetta, jonka mukaan uuden oppiminen on iloinen ja myönteinen asia. Tämä asenne liittyy vahvasti kykyyn innostua ja avoimuuteen löytää uusia kiinnostavia asioita ja vaihtoehtoisia näkökulmia. Avoimen uteliaisuuden vastakohta on itseriittoisuus ja sulkeutuneisuus. Tällöin ihminen ei halua omaksua uutta, eikä kuulla muista näkemyksistä: muut kuin oma näkökulma ovat yhdentekeviä.

Useimmiten kuuntelen musiikkia josta pidän. Toisinaan kuitenkin kuuntelen musiikkia, josta en pidä. Kyse ei ole masokistisesta sävelkorvasta (ainakin luulisin niin), vaan oman rajoittuneisuuden haastamisesta. Ainakin joku pitää kyseisestä musiikista, vaikka itse en siitä pitäisi, sillä muutenhan koko musiikkia ei olisi. Kuka tämä henkilö on (tai mahdollisesti jopa useampi henkilö) ja mitä kohtaa hänen sielussaan tämä musiikki koskettaa? Hetken verran yritän pitää musiikista, maalauksesta, tai kirjasta, jota en täysin ymmärrä. Yritän avata oman rajoittuneisuuteni verhoa ja miettiä mitä taiteilija on ajatellut tai tuntenut teosta tehdessään. Yritettyäni aikani saatan toki vaihtaa radiokanavaa, ja joissain tapauksissa jättää kirjan lukemisen kesken, mutta ainakin hetken olen antanut vaihtoehtoiselle näkökulmalle mahdollisuuden.

Milloin uteliaisuudesta voi olla aivan erityisesti hyötyä? Uteliaisuudesta on hyötyä esimerkiksi ammateissa, joissa työnkuva sisältää tutkimista ja vastausten selvittämistä, kuten tutkijan työssä. Uteliaisuus muita ihmisiä kohtaan voi parhaimmillaan osoittaa myötätuntoa ja välittämistä. Kysymällä muiden kuulumisia, mitä he ovat puuhanneet ja tiedustelemalla kuinka heidän perheensä voi, voi toiselle osoittaa, ettei heidän kuulumisensa ole suinkaan yhdentekevää, vaan sillä on väliä. Jos small talk ei tunnu luontevalta voi toiselta ihan rehellisesti kysyä asioita, jotka ovat myös itselle tärkeitä. Oletko käynyt poimimassa sieniä tai marjoja? Miten lastesi koulu on sujunut? Mitä olet harrastanut ja puuhaillut viime aikoina?

Lähteet:

Oikainen, Marjo: 3-vuotias Tushara osaa neljää kieltä ja kyselee koko ajan. Kaleva (27.12.2021) s. 34-35