Esikoiskirjailijan vuosi

Esikoiskirjani julkaisemisesta tulee tänä syksynä kuluneeksi vuosi. Millainen kulunut vuosi on ollut ja miten kirjoittaminen sujuu nykyisin? Lähdetään liikkeelle siitä hetkestä, jolloin sain soiton kustantajalta. Siitä onkin aikaa jo melkein kaksi vuotta!

Olin häkeltynyt saadessani yhteydenoton kustantamolta. Erityisen häkeltynyt olin sen vuoksi, että puhelu tuli samana päivänä kun olin lähettänyt heille käsikirjoitukseni. Eihän sen näin pitänyt mennä? Tuskin se yleensä niin meneekään. Olin valmistautunut henkisesti kuukausien odotukseen, jota seuraisi hylsy, jos sitäkään. Häkellyin totaalisesti, olin jopa shokissa! Olo oli innostunut ja epäuskoinen. Voiko tämä olla totta! Seuraava ajatukseni oli, että koko kirja pitää kirjoittaa uusiksi! Eihän sitä tuollaisena voi julkaista. Onneksi aikaa oli paljon. Kirja tuli painosta lopulta seuraavana syksynä.

Esikoiskirjailijalle moni asia tulee uutena. Ei tiedä mitä odottaa. Onneksi kaiken tarvittavan saa selville pikku hiljaa. Pidin kotonani julkkarit, sillä pitäähän elämässä juhlia kun siihen on aihetta. Aluksi pääni taisi olla hiukan pyörällä, päästessäni mukaan podcastiin sekä muutamaan haastatteluun ja paneelikeskusteluun. En ollut tottunut julkisuuteen ja esillä oloon - edes ihan pieneen sellaiseen. Mietin kuinka kestäisin menoa jos olisin kirjoittanut bestsellerin ja minua revittäisiin joka suuntaan?

Olen tyytyväinen kirjaani ja kuluneeseen vuoteen. Kirjani ei ole mukana luetuimpien kirjojen listalla, mutta siinä mielessä olen onnekas, että saamani palaute on ollut ainoastaan positiivista. Kirjani on noteerattu mm. muutamassa lehdessä ja blogissa. Lukijat ovat myös lähestyneet minua ja antaneet mieltä lämmittävää palautetta. Kaikista eniten minua on koskettanut kun joku on kertonut, että kirja on auttanut lukijaa vaikeassa tilanteessa. Juuri se olikin kirjani perimmäinen tarkoitus.

Kuluneen vuoden parasta antia on myös ollut erilaisiin kirjallisuustapahtumiin osallistuminen ja muihin kirjoittajiin tutustuminen. Kävin myös loppuun vuosia sitten aloittamani luovan kirjoittamisen opinnot, eräänlaisena palkintona ja kannustimena itselleni. Mukava ja antoisa kokemus sekin.

Toisin kuin monessa ohjeessa neuvotaan, en kirjoita joka päivä. Oikeastaan olen aina kirjoittanut kausiluontoisesti, joskus se innostaa enemmän ja joskus vähemmän. Nykyinen kirjaprojektini etenee hitaasti mutta varmasti. En ole täyspäiväinen kirjailija, vaan käyn myös töissä. Perheellisenä aikaa kuluu paljon myös lasten kanssa. Suoraan sanottuna en ole ihan varma, löytyisikö minusta loputtomasti luovuutta jos päiväni täyttyisivät vain ja ainoastaan kirjoittamisesta. Tämä systeemi sopii minulle. Kirjoittaminen on eräänlaista luksusta, johon käytän aikaa silloin kun sitä on. Jos aikaa ei ole, teen mieleen pulpahtelevista ajatuksista muistiinpanoja, jotka kirjoitan pidemmäksi tekstiksi kun ehdin.

Jos kirjoittaminen kiinnostaa, hyvän alkusysäyksen voi löytää kirjoituskurssilta tai kirjoitusoppaasta. Tavoitteelliselta kirjoittajalta on löydyttävä mitallinen motivaatiota, lusikallinen luovuutta, ripaus rohkeutta ja hyppysellinen silkkaa hulluutta! Kaikkia aloittelevia kirjailijoita haluan kannustaa uskomaan itseensä, sillä kukaan muu ei tee sitä puolestasi!