Mikä sinusta tulee isona?
Photo: Karolina Grabowska (Pixabay)
Merkitykselliseen elämään kuuluu olennaisesti merkityksellisten asioiden tekeminen. Aika monen elämästä suuri osa kuluu työskennellessä, joten sillä mitä tekee on suuri merkitys ainakin tekijälle itselleen. Tiedätkö muuten sinä mikä sinusta tulee isona?
Kysymys mikä sinusta tulee isona? esitetään monelle jo päiväkoti-iässä. Asiaa on tietysti hyvä välillä pohtia, vaikka vastaus saattaa toisinaan olla hämärän peitossa vielä eläkeiän lähestyessä. On tietysti ihmisiä, joille asia on päivänselvä koko heidän elämänsä ajan. Mutta jos olet yhtään kuin minä, aiempia unelma-ammatteja ja tulevaisuuden suunnitelmia löytyy vähintään jokaiselle sormelle ja varpaalle.
Olen hakenut töihin lentoemännäksi. Pääsin haastatteluun asti mutta homma tyssäsi siihen. Hain Lontoon vuosinani jopa poliisiksi, tai ainakin laitoin hakupaperit menemään. En muista tarkasti missä vaiheessa homma tyssäsi. Aloin kuitenkin epäillä olisiko huonokuntoisesta polvestani niin aktiiviseen hommaan. Oudoin kysymys joka minulle on esitetty työhaastattelussa kuuluu: juotko viskiä? Olen työskennellyt yhden päivän ajan Sydneyn oopperatalossa ja Royal Ascot laukkakilpailuissa. Ja esimerkiksi kahdella eri lentokentällä.
CV:ni on pitkä kuin nälkävuosi. Itse asiassa jätän siihen yleensä vain puoli tusinaa viimeisintä työpaikkaani, joilla lienee suurin merkitys tämän hetkisessä elämässä. Vuosien varrelta löytyy jos jonkinlaista osa-aikatyötä ja lyhyttä pätkää. On tullut heiluttua siivoojana, kahvilan vuoropäällikkönä, baarimikkona, tulkkina, tarjoilijana, puhelinhaastattelijana, lastenhoitajana, vaatekaupassa, matkatoimistossa… Eivät nämä kaikki ehkä unelmaduuneja ole olleet mutta kun työtä on ollut tarjolla, olen yleensä tarttunut tilaisuuteen.
Jossain vaiheessa häpeilin ja hämmästelin entisten työpaikkojen valtavaa määrää ja pitkää repaleista listaa, mutta nykyisin osaan olla siitä myös kiitollinen. Kokemusta on kertynyt vaikka mistä. Koen olevani generalisti, joka osaa vähän sitä sun tätä. Monen työpaikan myötä oppii myös pikku hiljaa mistä pitää ja mistä ei. Koska olen ollut monessa työssä, tiedän missä homma ei toiminut ja missä se toimi. Tämä kaikki antaa perspektiiviä, eikä tarvitse alati miettiä onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella. Osin aikaisempien kokemusteni ansiosta osaan arvostaa hyviä asioita nykyisessä työssä.
Työelämää tarkastellaan monelta kantilta myös Suvi Tuomikosken tuoreessa kirjassa Ammattiahdistus (Basam Books, 2022). Kirja tunnistaa oivallisella tavalla monelle tutun tunteen, ammattiahdistuksen. Sitä voi tuntea esimerkiksi silloin kun ei ole aavistustakaan mitä elämässään haluaisi tehdä. Tai jos tuntee päätyneensä työhön tai ammattiin, joka ei tunnu omalta. Kirja tunnistaa sen, ettei monellakaan meistä ole jatkuvasti suurta master plania, vaan elämä on monelta osin sattumaa ja “päätymistä”. Kirja huomioi myös sen, kuinka meidän kaikkien elämänkaari voi olla hyvin erilainen. Se voi olla serpentiiniä, siksakkia, aaltoliikettä, kiemuroita ja koukeroita. Harvoin elämä on aivan suoraviivaista.
Ammattiahdistus antaa uusia näkökulmia omaan työhön ja tarjoaa katsauksen työn kiehtovaan historiaan. Siinä missä työtä ovat ennen rytmittäneet valoisan ajan ja vuodenaikojen vaihtelu, saatan itse istahtaa kotini etätyöpisteelle silloin kun minulle parhaiten sopii. Kirja pistää lukijan pohtimaan monia työhön liittyviä asioita, kuten: Paljonko itsestään haluaa antaa työlle? Kuinka kuormittavaksi kokee työnsä? Mitkä asiat tuovat työssä ja muussa elämässä iloa? Ovatko omat arvot ja työ linjassa keskenään? Nämä ovat ehdottomasti pohtimisen arvoisia asioita! Suvin kokemuksia lukiessa on myös lohdullista huomata, että jonkun toisen kokemukset ovat pitkälti samanlaisia kuin omani: kymmenittäin työpaikkoja, eikä välillä hajuakaan mikä itsestä tulee isona!
Mikä minusta sitten tuli isona? Vai tuliko minusta vielä isoa? Tai ehkä jotain ihan muuta? Jollain tasolla olen kai “iso” ja jotain minusta on myös tullut. Suuri haaveeni oli tulla kirjailijaksi ja olen onnellinen kun tämä haave on toteutunut. Oppiminen ja kehitys ei kuitenkaan lopu koskaan. Itseään ei tule pysäyttää eikä rajoittaa. Sen sijaan tulee porhaltaa uteliaana eteenpäin ja tarttua kiinni tilaisuuksiin kun sellaisia on näköpiirissä. Tai keksiä uusia mahdollisuuksia ihan itse. Ihan varmasti minustakin voi tulla vielä jotain mitä en tällä hetkellä ole. Ainakin nykyistä isompi (mutta pysytään nyt kuitenkin kohtuudessa) ja ehkäpä myös jotain mistä en vielä tällä hetkellä osaa edes haaveilla.
