Lukumeditaatio
Lukeminen on parhaillaan rentouttavaa, joskus miltei meditatiivista. Oletko valmis kokeilemaan lukumeditaatiota? Hienoa, aloitetaan! Sulje hetkeksi silmäsi ja hengitä muutaman kerran oikein syvään. Tunne kuinka jäsenesi tuntuvat raskailta. Uppoat syvälle tuoliin, sohvalle, tai sänkyyn, missä sitten luetkin tätä blogia. Meditaation myötä saatat tehdä pieniä mielikuvaharjoituksia koskien elämääsi.
Kuvittele, että kävelet niityn poikki. Niityllä kasvaa korkeaa heinää ja kävelyn sen poikki on hidasta. Joudut suorastaan kahlaamaan sen halki, aivan kuin kahlaisit lämpimässä vedessä. Karkeat heinät pistelevät jalkojasi, mutta tuskin huomaat sitä. Sen sijaa huomiosi kiinnittyy siihen, kuinka kauniisti heinät aaltoilevat kesäisessä tuulessa. Kuin meren aallot. Niityn keskellä on suuri kivi. Lähden kahlaamaan heinikossa määrätietoisesti kohti kiveä. Sinusta tuntuu kuin kivi symboloisi jotain asiaa elämässäsi jota kohti parhaillaan etenet. Hitaasti, koska pitkä heinä hidastaa kävelytahtia, mutta määrätietoisesti, koska tiedät että haluat päästä kivelle.
Saavut kivelle. Vaikka kivi on melko korkea, pääset sen päälle hyppäämällä. Tuuli puhaltaa kasvoillesi, ja käännät katseesi kohti korkeuksia. Taivaalla lentää jokin suuri lintu, kenties haukka. Seuraat hetken sen liitelyä, ja tunnet yhtäkkiä olosi uniseksi. Hyppäät kiveltä alas ja köllähdät sen varjoon nokosille. Tunnet nenässäsi ympäröivien kukkien tuoksun ja vaivut tuulen suhistessa uneen. Hengityksesi kulkee tasaisesti, sydämesi syke laskee ja kehosi rentoutuu kauttaaltaan. Sinun on hyvä olla kiven suojassa heinien keskellä, aivan kuin olisit kehdossa uinaileva vauva.
Jossain vaiheessa heräät siihen, että aurinko paistaa silmiisi. On myöhäinen iltapäivä. Kiven varjo on siirtynyt sen verran, että et enää olekaan varjossa, vaan aurinko paistaa suoraan kasvoihisi, lämmittäen ihoasi myöhäisen iltapäivän säteillään. Päätät jatkaa matkaasi, ja nouset ylös. Pudistelet heinän palasia vaatteistasi, aivan kuin ravistelisit pois kaikki asiat mitä et tarvitse elämässäsi. Kun alat olla puhdas ja hieman virkistynyt, lähdet reippaasti eteenpäin, päinvastaiseen suuntaan kuin mistä tulit. Niityn laidalla alat kuulla ihan uudenlaista ääntä. Aivan kuin jossain lähistöllä solisisi puro. Seuraat ääntä, joka voimistuu koko ajan. Pian saavut purolle. Puron ääni tuntuu rauhoittavalta, vaikka se virtaakin melkoista vauhtia. Laitat kätesi veteen, tuntien veden pyörteet sormissasi. Teet käsistäsi kupin ja hörppäät janoosi hiukan puron kirkasta ja puhdasta vettä.
Yllättäen huomaat vähän matkan päässä puron varrella pienen kanootin. Hetken mielijohteesta kävelet kanootille. Katselet ympärillesi, mutta ketään ei näy lähettyvillä. Sitten huomaat kanootin pohjalla lapun, jossa lukee: lainaa minua! Päätät tehdä työtä käskettyä, joten työnnät kanootin vesille. Nyt ei tarvitse meloa, sillä virta kuljettaa sinua mukanaan. Oikeastaan tuntuu mukavalta kulkea virran mukana, antaen sen viedä sinua niin kuin haluaa. Asetut makaamaan veneeseen ja nautit kyydistä. Samalla näet kuinka pilvet purjehtivat taivaalla, perhoset lentävät ilmassa, ja pääskyset syöksähtelevät taivaankannella. Huomaat, että näin on hyvä. Joskus virran voi antaa viedä. Voi nauttia näkymistä ja katsoa mihin vesi kuljettaa, ilman että pyristelee vastaan.
Jossain vaiheessa nouset istumaan veneessä ja tähyilet ympärillesi. Veneen vauhti on hiljentynyt, ja edessäpäin näkyy silta. Paikka näyttää sopivalta kyydistä nousemiseen, joten tartut sillasta kiinni ja vedät itsesi rantaan. Jätät kanootin rannalle, varmistaen ettei virta vie sitä. Tarkastat vielä, että lappu jää näkyville, jotta seuraava kanootin löytäjä huomaa sen ystävällisen viestin. Tämän jälkeen astelet sillalle. Sillan vastaranta on nyt tulevaisuutesi, jota katsot avoimin ja odottavaisin mielin. Mitä vastarannalla näkyy? Asiat joita näet sillan toiselle puolella ovat asioita, joita tulet kokemaan elämässäsi.
Voit pikkuhiljaa palata tähän hetkeen, blogin ääreen. Voit liikutella sormiasi ja varpaitasi, ja hengittää pari kertaa syvään, palauttaaksesi itsesi tähän hetkeen. Kuulostele omia tuntemuksiasi, ja tarkkaile hetki ympäristöäsi. Kiitä itseäsi tästä ajasta, jonka annat itsellesi. Ajasta, jolloin pidät itsestäsi huolta. Tunne kuinka olet samanaikaisesti sisäinen aikuinen ja sisäinen lapsi. Muista kuinka he molemmat ansaitsevat rakkautta ja myötätuntoa, joita niille annat. Juuri tällä hetkellä, kaikki on hyvin. Kaikki on hyvin ainakin pienen hetken verran. Namaste. Muista että mielikuvahrajoitukset ja haaveilu lennättävät hetkeksi kauas arjen aherruksesta. Joskus sellainen todellakin on tarpeen!
Photo: David M. Chambers (Unsplash)
