Huolestujan huoleton elämä
Elämänohje Leinojakuningas-elokuvasta: Hakuna matata - ei huolen häivää, päivä on huoleton! Onko se noin helppoa? Kunpa olisikin. Välillä tuntuu että huolia hiipii sisään joka nurkasta. Vanhemmuuden myötä elämä tuntuu olevan jatkuvaa huolehtimista ja huolestumista. Lasten vanhempana ihminen myös ymmärtää kuinka huoletonta elämä olikaan ennen lapsia! Sai tulla ja mennä oman mielen mukaan, vastuussa oli lähinnä itsestään. Lasten myötä omat huolenaiheet ovat muuttuneet. Tietysti vanhempiakin on erilaisia. Ehkä jotkut osaavat ottaa homman löysin rantein. Vastuuta lasten hyvinvoinnista ei rentoilukaan toki poista. Silti vanhempikin ansaitsee tilanteen rentoutumiseen. Ja huolestuahan voi toki miljoonasta asiasta ihan ilman jälkikasvuakin. Mestarimurehtijana tiedän hiukan liiankin hyvin, että rentoutuminen on taito, jota en aina oikein hallitse. Säännöllinen rentoutuminen on tietysti osa tervettä elämää ja sillä on suuri merkitys hyvinvoinnille. Joskus rentoutuminen on helppoa, mutta ei suinkaan aina. Voiko rentoutumisen etsiminen luoda jopa huolta ja suorituspaineita?
Jokainen reagoi elämän kuormitukseen, paineisiin ja stressiin omalla tavallaan. Stressi voi aiheuttaa vaikka mitä: migreeniä, unettomuutta, suolisto-ongelmia, päänsärkyä, melkein mitä vain! On hyvä oppia tunnistamaan paitsi oma stressireaktionsa, myös asiat joiden tekeminen auttaa lievittämään stressiä ja rentoutumaan. Stressitilanteessa looginen ajattelu siirtyy sivuun ja tunteet ottavat vallan. Hengenvaarassa taistele tai pakene -reaktio voi pelastaa, mutta jatkuvassa ylirasituksessa tämä hermoston hätätila tekee hallaa. Stressireaktio jyrää järjen yli - havainnointi ja objektiivinen ajattelu vaikeutuu. Millainen huolestuja sinä olet? Pieni vai suuri? Minä olen pieni. Tai ehkä pienehkö. Tai jos rehellisiä ollaan, ainakin keskikoinen huolestuja. Okei, tunnustan…olen oikea megaluokan huolestuja!
Huolien murehtiminen etukäteen, tilanteen ollessa päällä, ja vielä jälkeenpäin. Missä kulkee aiheellisen ennakoinnin ja turhien kauhukuvien maalailun raja? Kuulostaako yhtään tutulta? Jokainen huolestuu joskus ihan aiheesta, mutta turhasta huolien vatvomisesta kannattaa luopua. Huolet vievät energiaa ja häiritsevät motivaatiota. Huolten määrä vaikuttaa siihen jaksaako ihminen innostua asioista, vai onko hän pikemminkin huolten uuvuttama. Jos tuntee huolestuvansa turhista asioista, on asialle syytä tehdä jotain. Luonnollisesti jotain muuta kuin huolestua.
Joskus kun elämä oikein stressaa ja ahdistaa, voisiko itseltään kysyä: Mitä hyötyä minun huolistani ja ahdistuksestani on? En voi yksin pelastaa koko maailmaa. En voi tehdä kaikesta parempaa, enkä auttaa jokaista kärsivää. Voisinko tehdä jotain itseni hyväksi? Voisinko tehdä omalta osaltani maailmasta hiukan paremman paikan? Ihmisellä on tapana ajatella, että hänen ongelmansa ovat uniikit. Hänen kärsimyksensä on kerrassaan ainutlaatuista! Kukaan muu ei varmasti ole kokenut vastaavaa. Vai olisiko sittenkin? Minua rauhoittaa ajatus siitä, etten ole huolieni suhteen ainutlaatuinen. Olen pieni ihminen jolla on tunteita, välillä kielteisiä ja välillä myönteisiä. Aivan niin kuin kaikilla muillakin.
Haluan jakaa kanssasi pari lausetta, jotka pyrin pitämään mielessäni. Ne ovat:
Asioilla on tapana järjestyä.
Mitä jos kaikki meneekin kerrassaan fantastisesti!
Näiden voimalauseiden sisäistäminen ei ole minulle itsestäänselvyys. Aina toisinaan huomaan pohtivani pahimpia vaihtoehtoja. Kauhukuvien tuhatta ja yhtä uhkaavaa eri variaatiota. Pelkääjä on huolissaan ja jossittelee. Mitä jos sairastun? Mitä jos lapseni sairastuvat? Entä mitä jos lumiaura ajaa päältäni? Tai kaukaa ulkoavaruudesta syöksyy asteroidi ja tupsahtaa suoraan niskaani? Eihän elämä kuitenkaan näin mene. Vaikka ikäviä asioita toisinaan sattuukin, jo tilastollisesti katastrofista toiseen hyppiminen on hyvin epätodennäköistä. Siksi lupaan itselleni hypätä pois pelon spiraalista ja keskittyä kahteen edellä mainittuun voimalauseeseen, jotka ovat vähintään yhtä tosia kuin se, ettei kaikki mene suunnitelmien mukaan. Haluan elää elämää, jonka kantava voima on pelon sijaan pikemminkin uteliaisuus.
Overthinking voidaan suomentaa yliajatteleminen. Tämä tarkoittaa ajatusten vatvomista ja analysointia vielä senkin jälkeen kun asian käsittely olisi jo viisainta lopettaa. Vatvomiseen on toki helppo sortua silloin kun jokin asia aiheuttaa huolta. Yliajattelu voi kuitenkin johtaa asioiden muodostumiseen ongelmiksi, silloin kuin niiden ei välttämättä tarvitsisi olla ongelmia. Uhkakuvia ei ehkä edes ole ennen kuin sellaisia keksii itse. Pelot liittyvät tulevaisuuteen, joten itsensä on hyvä tuoda lempeästi takaisin nykyisyyteen, tähän hetkeen.
Voisiko itselleen antaa luvan lopettaa asioiden turhan analysoinnin? Luopua yliajattelusta, suuresta stressin ja ahdistuksen lähteestä? Voisiko huomata, että juuri nyt olen turvassa! Huolien keskellä on hyvä muistaa, että kaikkea ei voi kontrolloida. Joskus on vain päästettävä irti ja luotettava siihen, että asiat lopulta järjestyvät. Ensiaskel yliajattelusta eroon pääsemiseksi on asian tiedostaminen. Ajatuspoluista kannattaa napata kiinni, ennen kuin ne muuttuvat uhkaaviksi pelon valtateiksi.
Kuinka voisi saavuttaa sopivan rentouden tilan ja tyytyväisen olon, rennon mielen ja mielenrauhan? Ikuista rentouden tunnetta voi tuskin saavuttaa, sillä elämällä on tapana asetella tiellemme kaikenlaisia jännittäviä sattumuksia. Meno ei voi olla aina rentoa, mutta ehkei sen tarvitsekaan. Hyvä uutinen on se, että rentoutumisen taitoa voi opetella. Oivallinen vinkki, jolla pääsee kiinni rentouteen ovat meditointi ja hengitysharjoitukset. Kokeile ottaa lyhyt rentoutusharjoitus juuri nyt! Sulje silmäsi ja hengitä tietoisesti minuutin ajan. Jos ajatuksesi lähtevät vaeltamaan, tuo ne lempeästi takaisin hengitykseen. Kun minuutti on kulunut, avaa silmäsi ja tunnustele hetki oloasi. Oletko nyt ainakin himpun verran rennompi kuin minuutti sitten?
Ihminen rentoutuu silloin kun parasympaattinen hermosto aktivoituu. Parasympaattisen hermoston vastakohta on nopea sympaattinen hermosto, joka aiheuttaa elimistössä stressireaktion ja auttaa reagoimaan nopeasti vaaran uhatessa. Toinen hermostoista on alati vallalla. Jos rentoutumiselle ei omista riittävästi aikaa, voi sympaattinen hermosto jäädä pitämään valtaa. Tämä voi aiheuttaa ylivireystilan, joka uuvuttaa sekä kehon että mielen. Vaarana ovat tällöin esimerkiksi sydän- ja verisuonitaudit. Omien akkujen lataamiseen kannattaa todellakin panostaa!
Rentoutuminen on helppoa silloin kun tuntee olevansa turvassa. Pieni vauva rauhoittuu kapaloon käärittynä, ja sama toimii myös aikuiselle! Olen aina tykännyt nukkua painavan peiton alla. Painopeitto voi auttaa rentoutumaan, olo tuntuu kotoisalta lämpimässä pesässä. Myös kosketus rentouttaa, sillä se vapauttaa kehoon onnellisuushormonia, oksitosiinia. Jos halipulaan ei löydy lähistöltä sopivaa kohdetta, voi itsensä taputtelu ajaa melkein saman asian. Omat rentoutumisvinkkini ovat: liikunta, mindfulness, luonnossa liikkuminen, mökkeily, lukeminen ja sauna.
Vastakohdat voivat auttaa löytämään rentouden. Jos istut työssä pitkiä aikoja paikoillaan, tai olet paljon ihmisten kanssa, liikkuminen ja yksinolo voivat tuoda kaivattua vaihtelua. Jos taas työsi on itsenäistä mutta olet paljon liikkeessä, riippumatossa löhöily, tai toisaalta ajan viettäminen ystävien kanssa voi olla oivallinen tapa vaihtaa vapaalle. Vastakohdat ja itsensä haastaminen uusiin asioihin tuovat hyödyllisiä irtiottoja muusta elämästä.
Eräänä päivänä jokin sisälläni liikahtaa. Olen yht’äkkiä kertakaikkisen kyllästynyt huolestumiseen ja pelkäämiseen. Päätän kertarysäyksellä lopettaa huolestumisen ja pelkäämisen. Kumma kyllä se tepsii! Päätän luottaa elämään ja olla elämättä elämääni pelko edellä. En enää suostu siihen! Kun tämän sanoman ymmärtää, sen vaikutus on järisyttävä.
Höllää. Chillaa. Lepää. Pidä tauko. Ota rennosti ja löysin rantein. Relaa. Rauhoita menoa. Vähennä kiirettä. Raukeudu. Vapaudu. Ole huoleton, leppoisa, letkeä, lauha ja lupsakka. Opettele rentoutumisen tärkeä taito, sillä se on hyvinvoinnin elinehto! Elämässä tarvitaan hetkiä ilman murheita.
Photo: Anemone123 (Pixabay)
