Taisteluista ja tuulimyllyistä

Meillä kaikilla niitä on, nimittäin ikäviä muistoja ja kokemuksia. Ajoittaisia synkkiä ajatuksia. Elämä jättää ihmiseen jäljen niin hyvässä kuin pahassa. Kannattaa kuitenkin muistaa ettei se haittaa, vaan kuuluu asiaan. Ja että hankalien muistojen kanssa voi oppia tulemaan paremmin toimeen. On tyypillistä, että kun ajatukset löytävät tiensä ikävän muiston luo, ensimmäinen reaktio voi olla se, ettei haluaisi ajatella kyseistä asiaa. Silti asiaa ajattelee, yrittäen samalla olla ajattelematta sitä. Ajatusta tai muistoa hyljeksii, mutta se ei auta, sillä aika ajoin tuo ikävä asia pulpahtaa pintaan. Paljastan sinulle salaisuuden. On olemassa keinoja, joiden avulla näitä negatiivisia asioita ja mielleyhtymiä voi lieventää.

Salaisuus piilee siinä, että negatiivisia muistoja ja ajatuksia ei yritetä torjua, vaan niille tehdään tilaa. Pyydän sinua nyt tietoisesti ajattelemaan muistoa tai asiaa, joka aiheuttaa sinussa kielteisiä tunteita. Kutsu tuo ajatusmörkö hetkeksi luoksesi. Anna sille hetki laatuaikaa. Anna sille tilaa, äläkä yritä torjua sitä. Ole läsnä ikävälle tunteelle, anna sen olla hetki mukanasi, aivan rauhassa. Tunnetta ei tällä kertaa lakaista maton alle, eikä piiloteta kaapin perälle. Muistosta tai tunteesta ei vieläkään tarvitse pitää, mutta sen voi antaa vain olla. Voi tapahtua jotain ihmeellistä, sillä kun kielteiselle tunteelle tekee tilaa, se alkaa pikkuhiljaa haalistua ja neutralisoitua. Kun annat ikävän asian olla luonasi pyristelemättä siitä eroon, se alkaa loitontua askel askeleelta ihan itse. Tämän harjoituksen voi tehdä aina kun se tuntuu ajankohtaiselta: kun itseään haluaa muistuttaa siitä, ettei ikäviä ajatuksia tai muistoja tarvitse yrittää paeta. 

Ikävät asiat ovat kuin tuulimyllyjä, joita vastaan taistelee ja painiskelee ihan huomaamatta. On voimallinen kokemus pysähtyä hetkeksi tuulimyllyjen äärelle, antaen niiden vain pyöriä. Niin ne tekevät huolimatta siitä taisteleeko niitä vastaan vai ei. Pysähdy hetkeksi näiden ajatusmyllyjen äärelle. Anna niiden pyöriä. Tarkkaile kuinka mielesi tuottamat ajatukset pyörivät tuulen mukana. Lopulta tuuli tarttuu ikäviin ajatuksiin ja kuljettaa ne hiljalleen loitommaksi. Tuulimyllyt tuottavat sähköä tai jauhavat jyvistä jauhoja. Jauhoista voidaan tehdä herkullista leipää, joka paistetaan uunissa. Ajatusmyllyjen voi antaa pyöriä rauhassa, sillä parhaimmillaan niistä voi ajan kanssa tulla jotain hedelmällistä. Avainsana on hyväksyminen.

Kannattaa miettiä miettiä tunteita, joita ikävä muisto tai ajatus aiheuttaa. Pystytkö nimeämään jonkin sellaisen tunteen? Tunne voi olla esimerkiksi apeus, häpeä, suru, masennus tai ahdistus. Voisiko muistolle antaa jopa nimen, vaikkapa Pertsa. Silloin tällöin Pertsa pulpahtaa pintaan ihan itse, aivan ilman apua. 

Tsädäm! Se on muuten morjens! Täällä ollaan taas, aina yhtä voimissaan, eikä missään nimessä ajan haalistamana! Täältä tullaan taas, minkäs teet? Tulen vaikket haluais ja mitä enemmän tappelet vastaan, sen lähemmäksi tulen! Olen luonasi aina vaan, enkä lähde pois milloinkaan!

Pertsa on kuin verta imevä punkki. Sen olemassaolo ärsyttää, mutta siitä on vaikea päästä eroon. Joskus sen voi kuitenkin jättää huomiotta kuin kiukuttelevan tai kiroilevan lapsen, sillä niin kuin lapsen kohdalla, huomiotta jättäminen saattaa Pertsankin tapauksessa tuottaa joskus parhaan tuloksen. Pertsako siellä? Antaa olla. Siinäpähän roikkuu. Oman huomion voi kuitenkin ohjata sellaisiin asioihin, joita ajattelee mieluummin kuin Pertsaa. Tämä kannattaa tehdä kuitenkin lempeästi, ei vastaan taistelemalla. Panikointi ja torjuminen ei auta, sellainen vain houkuttelee mokomaa kiusanhenkeä hanakammin esiin.

Ikävän asian voi kohdata hyväksyen tai jättää sen huomiotta ilman voimakasta vastaan pyristelyä. Kolmas menetelmä ikävän tunteen tai ajatuksen käsittelyyn on tutkiskella sitä rauhassa. Istua hetki tunteen tai ajatuksen vieressä ja kysyä siltä? Mikä sinä olet? Miten saat minut toimimaan? Ja ennen kaikkea: Mikä viesti sinulla on minulle? Onko jotain mitä voin oppia siitä, että tämä tunne tai ajatus on läsnä? Tunteesta, ajatuksesta tai muistosta ei tarvitse vieläkään pitää, mutta kun olet suonut sille hetken aikaasi ja tarkastellut sitä rauhassa sen voi antaa olla. Voit halutessasi kysyä tuolta negatiiviselta asialta: tarvitsenko minä vielä sinua? Kuuntele löytyykö vastaus. Lopuksi negatiiviselle ajatukselle voi todeta: Hyväksyn sinut juuri tuollaisena.

Asiaa voi miettiä myös siltä kantilta, haluaako ikävästä muistosta oikeasti luopua? Pidätkö sittenkin kiinni menneestä, koska olet tottunut tekemään niin? Mitä jää jäljelle jos päästäisikin irti? Tyhjyys, hiljaisuus? Ehkä sinua on kohdeltu kaltoin ja uhrin ajatusmalli on jämähtänyt päälle. Mikä on uusi identiteetti jos luopuu uhrin mentaliteetista? Mieti millainen olosi voisi olla jos kuitenkin päättäisit, että kyseinen ajatus on palvellut sinua riittävän pitkään, ja on aika kääntää elämässä uusi sivu. Muista että hyväksyminen helpottaa negatiivisia tunteita ja ajatuksia, vastaan pyristely sen sijaan ei.

Photo: Syaibatul Hamdi (Unsplash)