Kaikessa hiljaisuudessa

Vietimme viime kesänä mieheni kanssa pitsihääpäiväämme (naimisissa 13 vuotta) kaikessa hiljaisuudessa. Kaikessa hiljaisuudessa sen vuoksi, ettemme kumpikaan muistaneet koko merkkipäivää. Hiukan hävettää - yleensä jos joku koko päivän muistaa, se on Facebook. Silloin kun aviovuosia alkaa olla useampia, ei niitä tule juuri mietittyä. Taisimmepa muistaa juhlia enemmän silloin kun naimisissa oli oltu vasta vuosi tai kaksi. Näinkin pitkää avioliittoa olisi toki hyvä juhlia, onhan vuosia jo runsaasti enemmän kuin esimerkiksi useimmalla Hollywood-pariskunnalla. Tänä vuonna vuorossa on norsunluuhääpäivä. Voihan olla, että panostan tällä kertaa enemmän ja ylipäätään muistan koko päivän.

Oletko muuten huomannut, että jos mediassa kerrotaan jonkun menneen naimisiin tai saaneen lapsen “kaikessa hiljaisuudessa”, se tarkoittaa yleensä sitä, ettei kyseinen henkilö ole vaivautunut suuremmin avautumaan asiasta esimerkiksi somessa? Kun jotain on tehty “kaikessa hiljaisuudessa”, siitä ei ole ehkä sen kummemmin rummutettu ja pidetty meteliä. Tai sitten artikkelin kirjoittaja vain ei ole kuullut tapahtuneesta, jonka vuoksi kyseessä on “hiljaisuus”. Pistää miettimään.

Mitä muita hauskoja lehdistötermejä voisi soveltaa muuallekin? Ainakin yhdessä tietyssä lehdessä, jota en missään nimessä väitä lukeneeni, puhutaan aina kumppanista liitteellä -rakas. Aviopuolisoon, avopuolisoon tai melkeinpä kehen tahansa ihastukseen saatetaan viitata esim. nimellä Risto-rakas tai Riitta-rakas. Salarakas on tietysti aivan oma lukunsa. Minusta koko -rakas kuulostaa vähän kornilta. Tai sitten minusta on pitkän liiton myötä tullut paitsi kyyninen, myös epäromanttinen. Harvemmin kutsun miestäni -rakas päätteellä. Puolustuksekseni sanottakoon, etten myöskään käytä minkäänlaista ilkeämielistä etu- tai takaliitettä.

Yksi median käyttämä etuliite on puolestaan kohu-. On kohublondia, kohujulkkista, kohuministeriä, kohumissiä sun muuta. On selvää, että kyseinen henkilö on aiheuttanut jonkinlaisen kohun. En taida olla kohubloggaaja tai - kirjoittaja, ainakaan en ole huomannut aiheuttaneeni teksteilläni vielä yhtään kohua. Riippuu toki paljon siitä mistä ja miten kirjoittaa. Ehkäpä en halua aiheuttaa kohua. Tuskin kyseinen etuliite on loppujen lopuksi erityisen mairitteleva. Vaikka saisihan siitä muodostettua herkullisia ja ennenkuulumattomia yhdyssanoja, kuten kohumaisteri, kohueläkeäinen, kohukirjailija, kohuputkimies, kohuvauva, kohusiivooja tai kohukaupan kassa. Ja miksipä ei, sillä voivathan hekin aiheuttaa jonkinlaisen kohun.

Entäpä sitten etuliite sarja-? Se ei ole yleensä hyvä merkki. Sarjamurhaaja on saanut rinnalleen muitakin tekijöitä, jotka tekevät jotain ikävää monta kertaa peräkkäin. Lehdestä on saanut lukea ainakin sarjakakkaajasta, sekä esim. sarjahiippailijasta, jonka tarinaa en tosin tarkemmin tiedä, sillä en vaivautunut lukemaan juttua otsikkoa pidemmälle. Tämä kuitenkin pisti miettimään mitä muuta ihminen voi puuhata “sarjana”. Voisinko jopa itse olla sarja- jokin? Jo vain. Ainakin sarjakirjoittaja, sarjalastenhoitaja, sarjatyöntekijä ja sarjanukkuja. Mahdollisuuksia on monia.

Yksi positiivinen titteliin liitettävä sana on puolestaan legenda. Varmasti me kaikki osaamme nimetä ainakin yhden laulajalegendan tai urheilijalegendan. Voisi olla ihan mukavaakin olla legenda. Vaikkapa sitten kirjailijalegenda, teknisen tuen legenda tai kesämökkilegenda. Minkälaiset vaatimukset legendalle on, vai käytetäänkö nimitystä liian löyhästi? Vaaditaanko kokemusta tietystä asiasta vuosia vai peräti vuosikymmeniä, vai riittävätkö tarvittavat taidot legendaksi pääsemiseen? Legendaarinen on myös oma lukunsa, termiä kuulee ainakin lasten suusta ja se taitaa liittyä jollain tavalla pelimaailmaan.

Ehkäpä voimme kaikki olla kaikessa hiljaisuudessa oman elämämme sarjakohulegendoja!

Photo: Maria Burrow