Muutoksen tuulia

Elämän suuria muutoksia, joiden jälkeen elämä ei ole enää kaikilta osin samanlaista kuin ennen, voidaan kutsua elämän nivelkohdaksi. Sellaisia voivat olla esimerkiksi pitkän parisuhteen päättyminen, läheisen ihmisen kuolema, työpaikan vaihtaminen, eläkkeelle jääminen, lapsen syntymä tai lasten muuttaminen pois kotoa. Suurten ja haastavien muutosten keskellä ihminen on uusien kysymysten äärellä. Kuinka uudessa tilanteessa osaa toimia ja tuleeko selviämään tilanteesta ylipäätään? Jos muutos aiheuttaa suuren kriisin, jonka jälkeen normaaliin elämään paluu tuntuu mahdottomalta, voidaanko puhua peräti elämän nivelrikosta?

Vaikeassakin tilanteessa itseltään voi kysyä: mikä minusta tuntuu oikealta ja merkitykselliseltä tässä tilanteessa? Tietysti itselleen on myös annettava aikaa. Elämän suuret niin iloiset kuin surullisetkin mullistukset vaativat sulatteluaikaa tai suruaikaa. Tätä aikaa ei voi pakottamalla lyhentää, vaan kärsivällinen ajan antaminen itselleen, ja hyväksyvä läsnäolo ovat tärkeitä asioita elämän nivelkohdissa. Kun aikaa on kulunut tarpeeksi, voi itseltään alkaa pikkuhiljaa kysellä mitä tehdään seuraavaksi. Mikä tuntuisi nyt hyvältä ja tärkeältä? Tunnistatko elämäsi aiempia nivelkohtia? Miten selvisit niistä ja jatkoit elämääsi eteenpäin? 

Luin jostain, että ihminen on onnettomimmillaan 43-vuotiaana. Huh! Vain muutama vuosi, ja minäkin vääjäämättä kohtaan elämäni synkimmän aallonpohjan! Selitys tälle maagiselle luvulle? Eräänlainen tyhjyyden tunne. Nuoruudesta lähtien elämää rakennetaan jotain kohti. Mielessä saattaa siintää opintoja, työelämää, parisuhde ja ehkä pari mukulaa. Ainakin melko monen kohdalla elämä menee näin, vaikkei suinkaan kaikkien. Jossain vaiheessa nämä etapit alkavat olla saavutettuna, ja yhtäkkiä ihminen löytää itsensä tilanteesta, jossa seuraavaa etappia ei näy. Kaiken lisäksi puolet elämästä alkaa olla elettynä. Tietysti vielä suuremman kriisin onnettomalle 43-vuotiaalle voi aiheuttaa se, että suunniteltuja asioita ei olekaan syystä tai toisesta saavuttanut. Voiko keski-ikäisen elämästä löytyä uutta merkityksellisyyttä? Helpottaako elämä yhtään viittäkymppiä kohti mentäessä?

Niin kutsuttu U-teoria kuvaa muutoksen hallintaa. Teoriaa voidaan hyödyntää mm. yritysten muutoksen hallinnassa. U-teoria voi kuitenkin kuvata myös muutosta ihmisten elämässä. Voidaan ajatella, että muutos, tai elämän nivelkohta on U:n muotoinen kohta elämässä. Voi tuntua siltä, että suuren muutoksen myötä konkreettisesti tipahtaa kuopan pohjalle, U:n pohjalle. Pikku hiljaa sieltä voi kuitenkin kivuta taas ylös ja piirtää U:n loppuun saakka.

Muutos voi alkaa myös siitä, kun huomataan, ettei jokin asia toimi nykyisellään. Tarvitaan muutos, jotta asiat alkaisivat toimia paremmin. Muutos ei välttämättä ole kuitenkaan helppo. Aluksi täytyy hyväksyä se, että muutos on välttämätön. Seuraavaksi täytyy luopua siitä, miten asiat ovat olleet ennen muutosta. Muutoksen hankalin vaihe on U:n pohja, tyhjä tila, joka on muutosta edeltäneen vaiheen ja uuden alkamisen välillä. Siinä vaiheessa kun muutoksen jälkeinen pysähdys on tehnyt tehtävänsä, suunta kääntyy hiljalleen ylöspäin. Tähän vaiheeseen sisältyy usein uusia alkuja ja mahdollisuuksia, joita kannattaa etsiä tietoisesti.

U-teoriassa ja muutoksesta selviämisessä olennaisia elementtejä ovat avoin mieli ja avoin sydän. Se, ettei pelkää asioiden muuttumista ja tulevaa, vaan antaa elämässään tilaa uusille mahdollisuuksille. Kuvittele mielessäsi piirtäväsi liitutaululle suurta U-kirjainta. Muutoksen kohdalla liitu lähtee syöksymään taululla alaspäin. Elämässä on tullut iso muutos. Se kohta jossa liitu alkaa piirtää kaarevaa muotoa, ja jyrkkä syöksy kääntyy hitaasti ylöspäin, on se hetki kun ihminen antaa muutokselle periksi. Hyväksyy muutoksen ja uskaltaa luopua vanhasta. On hyvä muistaa, että hyväksyminen on asia, joka ei tule kertaheitolla “ratkaistuksi”, vaan sitä tulee harjoittaa aina uudelleen kun kielteinen asia nousee pintaan. Menneisyyteen on hiukan liiankin helppoa jumittua. Olisiko kuitenkin mahdollista nousta menneen yläpuolelle?

Kun liidun suunta vaihtuu U:n pohjan jälkeen alaspäin menevästä ylöspäin meneväksi viivaksi, ihminen muuttuu luopumisen seurauksena vastaanottavaiseksi ja uteliaaksi tulevan suhteen. Kun U on valmis, on ihminen löytänyt nivelkohdan jälkeen elämälleen uuden suunnan, ja elämän mielekkyys on monelta osin palannut takaisin. U piirtää oppimisen kaaren. Ja jos lisäät sen yläpuolelle kaksi pistettä saat liitutaulullesi myös iloisen hymyn! Ü

Ihmiselle on tyypillistä etsiä tapahtumista ja muutoksista logiikkaa ja merkitystä. Kun ihminen selviää muutoksesta, hän on matkannut pitkän matkan U:n vasemman sakaran päältä U:n pohjalle ja sitten takaisin ylös. Ihminen voi jälkiviisaana todeta: näinhän se menee. Nyt ymmärrän tämän elämänvaiheen merkityksen. Tarkoituksen löytäminen on osa henkistä kasvua. Aikoinaan sairastamani uupumus näyttäytyy minulle nyt loogisena jatkumona stressille ja kuormitukselle. Ymmärrän syyt, seuraukset ja asioiden kausaalisuhteet. Tiedän oppineenikin jotain, ja elämä on sittemmin myös hymyillyt. 

Mutta entä jos logiikka puuttuu? Vastoinkäymisistä ja kriiseistä voi olla joskus vaikeaa, ja jopa mahdotonta löytää tarkoitusta. Näin voi käydä, jos esimerkiksi läheinen sairastuu tai kuolee. Kun ihminen ei saa vastausta kysymykseen miksi, voi U:n pohja tuntua loputtomalta ja saavuttamattomalta. Onhan tarinoissakin opetus ja elokuvissa ristiriita ja ratkaisu! Logiikkaa on vaikea löytää maailman vääryyksistä: nälänhädästä, sodasta, kärsimyksestä ja kurjuudesta. Kriisiä voi syventää tarkoituksen tai selityksen puuttuminen, sillä haluamme uskoa onnen tasapainoon. Joku raja tai kohtuushan kärsimykselläkin on oltava?

Helpotusta voi myös tuoda ajatus siitä, etteivät kokemamme ongelmat ole kovin ainutlaatuisia. Elämän nivelkohdissa, kriiseissä ja ongelmien keskellä ihmiselle tyypillinen ajatus on se, että ongelmani ovat uniikit! Kukaan ei voi tiedä mitä käyn läpi. Tämä tuska on aivan ainutlaatuista. Mutta eihän se suinkaan näin mene. Ainakin itselleni on tuonut lohtua ajatus siitä, että olen loppujen lopuksi aika tavallinen. En mitenkään erityinen. Muut käyvät läpi samoja kipuiluja kuin minäkin. Tuntiessani näin en ole mitään sen kummempaa kuin tavallinen ihminen, inhimillinen. Yksi hyvin, hyvin monesta. Vaikka ihminen ei ongelmiensa kannalta ole kovinkaan uniikki, hän on toisaalta ainutlaatuinen yksilö omine vahvuuksineen ja kiehtovine ominaisuuksineen. Nämä kaksi asiaa, samanlaisuus ja uniikkius eivät sulje toisiaan pois. Tämän ymmärtäminen voi antaa mielenrauhaa ja voiman tunnetta.

Et ole valmis, muista se! Kuka kumma siellä oikein muistuttelee? Elämähän se siellä. Se haluaa aina toisinaan muistuttaa minua. Elämä haluaa näpäyttää minua, sillä kuvitelmani valmiudesta ovat harhaisia. Kuvitelmat siitä, että nyt tiedän ja ymmärrän kuinka asiat ovat, ja jopa luulen tietäväni kuinka asiat tulevat menemään. Eivät ne ole totta. Muistuttelu ei kuitenkaan ole pelkästään huono asia, sillä tämän myötä olen oppinut, etten todellakaan ole valmis. Minulla on vielä paljon opittavaa. Suuret muutokset, elämän nivelkohdat ja U-kirjaimen pohjan kautta koukkaaminen ovat suuria opettajia. Muutoksista huolimatta elämä kannattelee. Anna virran kuljettaa. Vaikka matkan varrelle osuu pyörteitä ja koskia, suvantojakin tulee vielä.

Photo: Chris Lawton (Unsplash)

Lähteet:

Theory U (https://en.wikipedia.org/wiki/Theory_U)